Urheiluhallit pyöritti aluksi pienimuotoista uimakoulutoimintaa Kalliossa ja Töölössä. Kun Mäkelänrinteen Uintikeskus avattiin, uimakoulujen kysyntä räjähti ja tarjonta alkoi paisua. Nyt tarjonnassa on yli 750 uimakoulua vuodessa.

Vuonna 1997 uimahalleissa oli vielä hyvin allastilaa. Urheiluhallien liikunnanohjaaja Kirsi Alanen innostui vetämään muutaman aikuisten tekniikkauintikurssin ja raapusti kursseista ilmoituksen uimahallin seinälle.

- Kurssit täyttyivät saman tien. Ohjasin muutamana iltana Kallion ja Töölön uimahalleissa, ja innokkaimmat kyselivät jo seuraavia kursseja, Kirsi kertoo.

Aikuisten ja lasten uintikerhot sekä lasten uimakouluryhmät täyttyivät nekin heti.

- Lasten ryhmissä oli ensin tietty ikähaitari. Seuraavaksi tuli eri tasoja, alkeet, jatko, alkeistekniikka, tekniikka. Kirjo laajeni sitä mukaan, kun osallistujien määrä kasvoi, Kirsi sanoo.

Ryhmiä perustettiin asiakkaiden tarpeiden mukaan. Esimerkiksi perheuintikurssit syntyivät, kun vanhemmat halusivat tuoda lapsensa entistä nuorempina uimakouluun.

- 3-4-vuotiaat eivät vielä pärjää ryhmäopetuksessa, mutta perheuintikurssilla on mukana toinen vanhempi. Samalla vanhemmat saavat vinkkejä, mitä lapsen kanssa kannattaa tehdä vedessä.

Tunkua kursseille
Uimakouluihin ilmoittauduttiin aluksi paikan päällä. Kun Mäkelänrinteen Uintikeskus oli vuonna 1999 avattu, ilmoittautujien jono kiemurteli ulos asti. Järjestelmät saatiin tietokoneelle kahdeksan vuotta myöhemmin. Siitä lähtien asiakkaat ovat voineet hoitaa varaukset ja maksut netin kautta.

-Erilaisia uintikursseja tuli vuosi vuodelta enemmän, uimahyppykouluja, hengenpelastuskouluja, senioreiden uimakouluja. Kaikki ryhmät, jotka perustimme, täyttyivät, Kirsi kertoo.

Vuodesta 2010 lähtien uimaopettajat ovat antaneet myös yksityistunteja. Tunteja ottavat uimataidottomat, vesipelkoiset, triathlonistit ja uinnin harrastajat, jotka haluavat yksilöllistä, tarpeitaan vastaavaa opetusta.

Kohti parempaa uimataitoa
Uimahalleissa on valtavat käyttöasteet, ja tilaa pyritään jakamaan kohtuullisesti kaikille. Uimaopetukselle tarvittava vesitila on otettu tarkkaan käyttöön, ja uimakoululaisia pyritään ohjaamaan myös uimaseuroihin jatkamaan harrastusta.

- Uimataitoa pidetään Suomessa tärkeänä taitona, ja siitä myös puhutaan paljon. On hienoa, että myös vesipelkoiset ovat enenevässä määrin hakeutuneet uimakouluihin, Kirsi sanoo.

Vesiliikunta, kuten muukin harrastustoiminta, on muuttunut viime vuosina entistä ohjatummaksi. Kirsi kannustaa kuitenkin vanhempia käymään lastensa kanssa uimassa myös omaehtoisesti.

- Lapsilla on luontainen halu tutustua veteen ja kyky oppia uimaan sekä saavuttaa pinnalla pysymisen taidot, kun heille luodaan turvalliset puitteet, hän toteaa.

- Usein uimataidon kehittyminen loppuu siihen, kun lapsi pystyy uimaan tietyn matkan. Jos uimassa ei enää käydä, uimataito jää helposti räpiköintiasteelle.