Kuva: Kari Kuukka

”Tajusin, että jotain pitää tehdä. Kuntoni luisui alamäkeä, kehoni oli kerännyt runsaasti lisäkiloja ja mielialani oli alamaissa. En ollut kotona itseni kanssa”, muistelee Josefiina Sollo kesää 2017. Tilanteen selittää puolitoista vuotta aikaisemmin tehty iso polvileikkaus, joka pysäytti pienestä pitäen tanssia ja muuta liikuntaa harrastaneen Josefiinan tutun menon.
Yhteydenotto Josefiinan kotikulmilla olevaan Urheiluhallit Pasilaan johti yhteistyöhön, jonka tuloksista on kiva kertoa. Josefiina sai ohjaajakseen Kirsi Alasen, jonka tekemä kehonanalyysi antoi tärkeää tietoa liikkeelle lähtöä varten.

Sopivasti tietoa ja opastusta

”Puhuimme siitä, mitä tehdään ja miten peruskuntoa lähdetään nostamaan. Tärkeää oli myös keskustelu ruokavaliosta. Vaikka en syönyt mielestäni aiemminkaan epäterveellisesti, opin tiedostamaan kokonaisuuden paremmin. Kaloreita en laske”, Josefina kertoo.
Kirsi teki Josefiinalle kuntosaliohjelman, jossa tavoitteena oli nostaa kuntoa ja saada lisää voimaa leikkauksessa heikentyneeseen jalkaan. He tapasivat syksyn ja kevään aikana viisi kertaa. Kirsi muokkasi aina vähän ohjelmaa ja toi siihen vaihtoehtoisia liikkeitä, koska mukaan tuli sellaistakin, mitä Josefiina ei pystynyt polvellaan tekemään.
”Muuten harjoittelin omatoimisesti. Malli sopi minulle erinomaisesti. Olin niin motivoitunut, etten kaivannut enempää kannustusta tai ohjausta.”

Tulokset hämmästyttävät

Toinen kehonanalyysi joulun aikaan kertoi, että hyvään suuntaan oltiin menossa. Josefiina harjoitteli tiukan tavoitteellisesti. Kevään kolmannen mittauksen tulokset hätkähdyttivät: Paino oli pudonnut 15 kiloa ja alaspäin oli mennyt nimenomaan rasvamäärä, ei lihasmassa. Molemmat jalat olivat lähes yhtä vahvat.
”Olen saavuttanut tärkeimmät tavoitteeni, mutta matka jatkuu. Nyt haluan kasvattaa lihaskuntoa ja siihen kuntosali on melkein ainoa vaihtoehto. Käyn salilla noin neljä kertaa viikossa. Saamistani ohjelmista löytyy niin paljon vaihtoehtoja, ettei kyllästymisen vaaraa ole. Lisäksi käyn nykyisin tanssitunneilla kerran viikossa, vaikka tuttu ryhmä jäikin taakse muuttaessani opiskelun vuoksi Helsinkiin”, kertoo tyytyväinen Josefiina.