Uusi vuosi on luvattua ”Nyt alkaa uusi elämä” -aikaa. Motivaatio on korkealla. Mutta hups, kuinkas sitten käykään?
Tulee työkiireitä, ulkona viuhuu räntäsade, flunssakin yrittää iskeä….

Motivaatio syntyy mielihyvää tuottavista tutuista ja turvallisista asioista. ”Etsimme luontaisesti helppoja ja nopeasti mielihyvää tuottavia juttuja. Siksi liikkumaan lähteminen on joskus vaikeaa, vaikka hyvin tiedämme, että se toisi keholle ja mielelle hyvää oloa”, kuvaa psykologian tohtori, urheilupsykologi, kouluttaja ja valmentaja Satu Kaski tuttua tilannetta.

Muutos vaatii vaivannäköä ja on välillä kivuliastakin onpa tavoitteena täydellinen elämäntaparemontti tai pieni korjausliike hyvinvoinnin parantamiseksi. Hyviä muutostyökaluja löytää kokeneen kouluttajan mielestä parhaiten tutkiskelemalla itseään ja motiivejaan sekä tunnistamalla ja hyväksymällä omat toimintatapansa ja tottumuksensa. ”Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Oleellista on löytää se itselleen oikea.”

Millainen liikkuja olen?
Liikkujat voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: projektiliikkujat, elämäntapaliikkujat ja himoliikkujat.
”Kannattaa miettiä, mihin ryhmään kuuluu. Olemme ihanan erilaisia, eikä kukaan voi sanoa, mikä määrä liikuntaa on kellekin riittävä. Kysy, paljonko olet valmis haastamaan itseäsi ja uskalla kokeilla. Joku hyppää valtamereen kokeillakseen uintia. Toinen tarvitsee kaverin liikkeelle päästäkseen. Kolmas rohkaistuu menemään pikkusaliin kokeilemaan uutta ryhmätuntia ja nauttii, kun sai lähdettyä mukaan.”

Sopiva keitos erilaista liikuntaa tuo puhtia tekemiseen. Yhden kerran jälkeen ei mitään lajia kannata hylätä. ”Kokeile vähintään kolmesti. Silloin tiedät, pidätkö oikeasti lajista.”

Projektiliikkujalle on Satu Kasken mielestä tärkeää, että kiintoisia projekteja löytyy yksi toisensa perään. ”On selvää, että tavoitteen saavuttamisen, esimerkiksi maratonin juoksun jälkeen, iskee tyhjyys; tässäkö tämä oli? Pieni lepotauko on paikallaankin. Urheilijoilla puhutaan ylimenokaudesta. Viikon tai kahden paussi voi tehdä todella hyvää ennen seuraavaa projektia.”

Pilkottuja tavoitteita ja palkintoja
Nopeat onnistumiset palkitsevat liikkujaa. Tulee tunne, että osaa ja kehittyy. Onnistumisia tulee, kun tavoitteet on jaettu realistisiin osiin.

”Kaikki me nautimme toisten tuesta ja kannustuksesta, vaikka meitä saattaakin ajoittain riivata tiedostamaton kateus. Ei osata antaa palautetta eikä sallita toisten kukoistaa. Ihan kuin se olisi itseltä pois. Erittäin merkityksellistä on, että joku tärkeä ihminen hyväksyy tekemiseni, on aidosti minun puolellani. Tällainen henkilö voi olla myös Personal Trainer.”

Ihmisestä, tyylistä ja tilanteesta riippuen välillä kannustimena puree keppi, toisinaan porkkanana toimii toisten ja oma hyväksyntä tai esimerkiksi Excel-taulukko. Palkinto voi olla myös vaikka kiinteiden lihasten paljastaminen uudessa juhlapuvussa.

Tunnista esteesi ja ylitä ne
Hyvinvoinnin nelikenttämallin avulla voi kuvata Satu Kasken mielestä hyvin yksilön olemassa olevia voimavaroja. ”Kirjoitetaan ensin ylös ne pienetkin asiat, jotka ovat auttaneet tai auttavat tällä hetkellä jaksamaan. Listasta voi tulla pitkäkin. Teemme tietämättämme paljon huomiota vaille jääviä hyviä asioita.”

Sitten asiat sijoitetaan nelikenttään vakiintuneisiin, satunnaisiin, joskus ja ei koskaan tapahtuviin asioihin. Työn alle voidaan ottaa joskus ja ei koskaan tapahtuvat osiot.

”Voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, mikä estää ottamasta kyseisiä menetelmiä jatkuvaan käyttöön? Ovatko taustalla esimerkiksi aiemmat ikävät kokemukset, ajankäyttöhaasteet, arvot, itseä koskevat kielteiset ja rajoittavat uskomukset vai jokin muu? Joskus voi myös todeta, että periaatteellisesti hyviltä kuulostavat asiat eivät oikeasti ole itselle sopivia tapoja pitää yllä hyvinvointia ja siksi niitä ei saa mahdutettua omaan arkeen säännöllisesti.”
Elänkö sellaista elämää kuin haluaisin?

Yhdenkin kerroksen kävely hissin sijaan tai yksikin salaatinlehti lautasella on parempi kuin ei yhtään. ”Ole salliva ja kiitä itseäsi pienistäkin teoista. Jos 10 kilometrin lenkki ei tänään kiinnosta, käy edes ulkona.”

Varaa kalenteriisi aikaa liikunnalle. Jos päivät ovat todella täysiä, raivaa tilaa jostain. ”Se voi tarkoittaa, että joudut luopumaan jostain muusta, mikä voi aiheuttaa mieliharmia. Kysy, olenko tähän valmis? Mieti myös, elänkö sellaista elämää kuin haluisin? Liikunta ei saa olla suorittamista. Ihminen on onnellinen, kun sielu lepää ruumiissa levollisesti”, Satu tiivistää.