Kuva: Kari Kuukka

Liikuntaa rennolla otteella

Virve Siikanen luopui lukioikäisenä säännöllistä kovaa treeniä vaatineesta jalkapalloharrastuksesta. Jotkut kavereista nousivat maajoukkuetasolle asti. Virvellekin liikunta jäi osaksi elämää, mutta rennommalla otteella. Kiitos innostuksesta kuuluu perheelle. Yhdessä tehtiin monenlaista, ja varsinkin uintireissut uimahalleihin ja maauimaloihin tuovat mieleen kivoja muistoja.
Nyt Virve käy salilla yksin tai puolisonsa kanssa ja uimassa usein kummityttönsä tai ystäviensä ja näiden lasten kanssa. Yhteiset uintiretket ja touhuamiset lasten kanssa ovat kivoja ”meidän omia juttuja”. Lisäksi Virve hyppää helposti pyörän satulaan tai lähtee lenkille, kun keho ja pää kaipaavat tuuletusta.

Lähisalille on helppo mennä

”En ota stressiä siitä, etten ole tehnyt pariin päivään mitään. Jostain se liikunnan halu ja ilo sitten taas pulpahtaa esiin ja pistää menemään. Yleensä käyn salilla kolme kertaa viikossa. Se on helppoa, kun sinne voi mennä koska vain. Fiilis salikäynnin jälkeen on niin hyvä. Kunto kohoaa ja kilot pysyvät kurissa vahtimatta. Niska- ja hartiajumit kaikkoavat”, kertoo välillä pitkiä päiviä istumatyötä tekevä yrittäjä.
Taustalla vaikuttavana liikuntamotivaattorina toimii Virven synnynnäinen sydänvika, joka saatiin hoidettua kuntoon leikkauksella jo varhaislapsuudessa. Niinpä se ei vaikuta hänen arkeensa, mutta muistuttaa joskus alitajuisesti liikunnan tärkeydestä ja liikakilojen välttämisestä.
”Jo lapsena opin myös lämmittelyn merkityksen ja vältyin mustelmia suuremmilta vammoilta, vaikka polvi- ja nilkkavammat olivat yleisiä. Lukiovuosien jälkeen en ole harrastanut mitään joukkuelajia, mutta pieni kipinä jalkapalloon on alkanut syttyä. Ehkä vielä liityn johonkin rentoon naisjoukkueeseen.”

Panostusta esteettömyyteen

Virven puoliso on työskennellyt kotimaassaan Australiassa uimaopettajana ja -valmentajana sekä personal trainerina. Suomesta ei samaa työtä ole löytynyt aktiiviselle liikuntarajoitteiselle ammattilaiselle.
”Muutenkin ihmisten suhtautuminen pyörätuolilla liikkuvaan on joskus asiatonta, vaikka mieheni pärjää hyvin yksin esimerkiksi uimahallin pukuhuoneessa. Moneen paikkaan kulku on myös hankalaa, ellei suorastaan mahdotonta. Toivonkin, että esteettömyys toteutettaisiin asiaan paneutuen. Se helpottaisi myös senioriliikkujien ja pienten lasten kanssa kulkevien osallistumista liikuntaan.”