Kuva: Sebastian Dannberg

Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana soitin sotaveteraani Jaakko Estolalle ja kysyin, mikä mahtaa olla miehen salaisuus. Vielä 99 -vuotiaana hän pelaa lentopalloa kolme kertaa viikossa. Tuo puhelu sykähdytti. Hänen elinvoimaisuutensa ja huumorinsa hurmasivat minut täysin. Elämänvinkeistä puhumattakaan. Sain kyyneleet silmiini. Jaakko on loistava hyvän olon esikuva ihan kaikille.

Lentopalloa koko ikä

Jaakko Estola aloitti pelaamaan lentopalloa heti sotien jälkeen, kun lentopallo valittiin yhdeksi kuntoutuslajiksi sotaveteraaneille. Myöhemmin Lentopalloliitto otti mukaan 5. sarjan, jolloin pääsi myös kilpailemaan. Jaakko on tunnettu myös Sikariportaasta, jossa pelaavat 84 vuotta täyttäneet tai vanhemmat pelaajat. Hän on vanhin pelaaja. Presidentti Mauno Koivisto oli hänen hyvä pelikaverinsa. Vuonna 2015 Koivisto seurasi lentopallon veteraanien SM-kisoja Pasilan Urheiluhallissa ja onnitteli Jaakkoa, tuoretta SM-hopeamitalistia.

Ei saa jäädä kotiin

Vaikka lentopallokunto ei ole enää entisensä, niin Jaakolle riittää, että pysyy pystyssä ja saa pallon verkon yli. Hän on toki huomannut, että tasapaino on alkanut heikentyä, joten äkkinäisiä liikkeitä on syytä varoa. Mutta kun käsi käy vielä entiseen malliin, on siinä syy hymyyn. Ja pelikin kulkee.

Välillä Jaakko on meinannut jättää tulematta pelaamaan, kun on väsyttänyt. Mutta aina on tullut järkiinsä ja lähtenyt. Hän uskoo vakaasti, että jos jää seinien sisään, sinne jää. Silloin vanhuus iskee.

Jaakko tietää, että liikunta on elinehto ja vinkkaa kaikille, että pelkkä kävelykin auttaa. Ei saa jäädä kotiin, vaan lähteä liikkeelle. Samalla tapaa myös toisia ihmisiä ja saa heistä iloa.

Pilkettä ja positiivisuutta

Jaakko on välillä harmissaan, kun tapaa nuorempia, 70-vuotiata, jotka kulkevat otsa rypyssä ja alkavat heti puhumaan vaivoistaan ja ikävistä asioista. Ihmettelee miksi näin? Elämässä pitää löytää positiivisia ajatuksia. Ei pidä aina kaivaa suruja esiin. Jaakon mukaan jokainen päivä on iloinen. Jos niin haluaa.

Kunnossa kaiken ikää

Olen itse päättänyt, että olen elämäni kunnossa 60-vuotiaana, joten onneksi on vielä useampi vuosi aikaa päästä siihen: treenata monipuolisesti, syödä fiksusti, hymyillä paljon ja olla positiivinen. Sen jälkeen voisi olla mahdollisuuksia pystyä samaan mihin Jaakko.

Nyt liikkeelle, eikö niin?