Sami Ylisaari ui paljon, ja etenkin talvella hän vierailee säännöllisesti Mäkelänrinteen Uintikeskuksessa. Usein mukana on myös tytär Edith, sillä uinti on mukava yhteinen harrastus. Lisäksi Samille uinti on myös tärkeä osa triathlon-harrastusta.

Tositreeniin vapaauintikurssin kautta

Sami on uinut aina, mutta kun pitkään mielessä ollut päätös triathlonharrastuksen aloittamisesta syntyi, piti uintiinkin suhtautua astetta vakavammin. Tositreeniin hän päätyi Urheiluhallien vapaauintikurssin kautta. ”Kurssi oli todella hyvä. Siinä sai loistavan kuvan omasta uintitekniikasta; mikä omassa uinnissa on oikein ja mitä teki väärin. Eli erinomainen lähtökohta oman tekniikan parantamiselle.

”Väärästä tekniikasta pois opetteleminen ei ollut helppoa, koska oikea tekniikka tuntui aluksi raskaalta. ”Pikkuhiljaa tekniikka kuitenkin kehittyy, ja oma kunto kasvaa. Sitten vauhti nousee, ja uinti tuntuu vahvemmalta. Siitä tulee eteenpäin menevää eikä räpiköintiä!” hän nauraa. Nyt mielessä siintää viiden kilometrin avovesiuintiin osallistuminen.

Parasta on sekä suoritus että sen jälkeinen olo

Tällä hetkellä uinti on Samille yksi pääharrastuksista. Triathlonin takia uinti on luonnollisesti merkittävä osa harjoitusohjelmaa. ”Uinti on kuitenkin yksi parhaista, rennon hyvä urheiluharrastus. Sitä voi suositella kenelle vaan. Vaikka nivelet eivät kestäisi juoksua tai selkä pyöräilyä, niin uintia voi harrastaa nivelille ja lihaksistolle hellästi, mutta silti hapenottokykyä hyvin kuormittaen. Siitä voi kuka tahansa saada hyvän treenin”, hän toteaa.

”Uinnissa saavuttaa parhaimmillaan samanlaisen flown kuin juoksijat juostessaan. Pitkää matkaa uidessa hankalin vaihe on siinä 300– 600 metrissä. Sen jälkeen helpottaa, kun löytyy oma rytmi ja oma sykealue. Lakkaa ajattelemasta matkaa, ja tekemisestä tulee tavallaan jopa meditatiivinen tila.” Ja sitten on tietenkin se suorituksen jälkeinen hyvä olo. Sitä ei voita mikään.

Isältä pojalle – ja vanhemmilta lapsille

Uinti on ollut aina osa Samin elämää. Lapsuuden hyvät muistot uimahallista isän kanssa ovat pitäneet lajin lähellä sydäntä. Nyt oma nelivuotias tytär on usein mukana uimahallissa. ”Talvella huonojen kelien aikaan me käymme pari kertaa viikossa yhdessä uimassa. Siinä on mukavat perusrutiinit: sauna, uintiharjoitukset, sukeltaminen, kelluminen ja tietysti poreallas. Ja uinnin jälkeen iltapalaa Uppopullassa”, hän kertoo.

Jos Edithiltä kysyy, mikä on parasta uimisessa, on vastaus suora: ”Sukeltaminen, ja se kun iskä heittää rengasta ja Edith hakee. Ja Mäkelänrinteen sukeltajapatsas!” Patsasta on käytävä katsomassa joka kerta. ”Haluaisin opettaa lapselleni, että urheilu on hauskaa ja kuuluu luonnollisena osana elämään. Mitään ei ole pakko harrastaa, eikä tarvitse tulla maailman parhaaksi. Mutta olisi kiva, että lapsesta tulisi aktiivinen liikkuja, ja siinä vanhempien esimerkki on suuri.”

Uinti & uimakoulut
Lisätiedot ja varaukset