Kuva: Kari Kuukka

Ennen hydrobicia mennään aina kylmäaltaaseen. Se on Mervi Heikkilälle, Pirkko Kotkamolle, ja Maarit Louekarille rutiini. Naiset dippaavat itsensä hyiseen veteen, koska ”inhoavat kylmää vettä”. Hmm, mikä logiikka tässä on?
”Kun käy ensin kylmäaltaassa, tavallisen altaan vesi tuntuu lämpimältä”, Mervi perustelee.
Lämpimältä tuntuu myös siksi, että vauhdikkaassa ja vaihtelevassa hydrobicissa syke nousee ja lihakset saavat kyytiä.
”Ohjaajilla on ollut monenlaisia tyylejä vuosien varrella. Välillä olemme armybicanneet, välillä leikitelleet lötköpötköillä, ämpärinkansilla, palloilla, kukkasilla ja hymynaamoilla. Olemme pitäneet hauskaa ja kuntoilleet siinä samalla kuin huomaamatta”, Mervi kertoo.

Kolmikon kokemus lajista on kunnioitettavan pitkä: he ovat hydrobicanneet 20 vuotta, aina lauantaiaamuisin. Naisten ystävyys alkoi Töölön Urheilutalosta, kun Mervi kysyi ensimmäisen hydrobic-tuntinsa jälkeen, haluaisiko joku lähteä kahville. Pirkko lähti. Myöhemmin seuraan liittyi myös Maarit.


Juju on sosiaalisuudessa

Mervi ja Maarit ovat huomanneet, että hydrobic täydentää mukavasti heidän toista liikuntaharrastustaan, joogaa. Myös Pirkko tykkää liikkua vedessä, vaikka ei koe olevansa varsinainen uimari.
”Olen aikoinani juoksennellut, mutta en halua enää lyödä polviani loppuun. Kävely ja vesiliikunta ovat lempeämpiä nivelille”, hän sanoo.
Viikoittaisesta kahvitteluhetkestä on tullut kolmikolle tärkeä henkireikä ja kahvila Kuntopullasta tuoreine korvapuusteineen olennainen osa naisten liikuntaharrastusta. Tosin nyt, kun Töölön halli on remontissa, naiset ovat joutuneet siirtymään Kallioon. Mutta kelpo kahvila sielläkin on, kodikas ja lämminhenkinen.
”Hydrobic ja kahvittelu on meidän juttumme. Tulee rento olo ja hyvä mieli, kun on liikuttu ja tavattu toisiamme”, Maarit sanoo.