Taru Lax harrastaa BodyCombatia, hiihtää talvisin, juoksee puolimaratoneja ja miettii vielä vesicombatinkin kokeilua. Ja tämän lisäksi hänellä on kolme lasta, joista jokaisella on useita harrastuksia. Kaikki ehtivät liikkua, kun asiat osataan suunnitella oikein.

Innostus liikuntaan omasta lapsuudesta

Liikunta on aina ollut iso osa Tarun elämää. Kimmoke siihen syntyi jo varhain omien vanhempien esimerkistä, ja se ohjasi häntä itseäänkin samankaltaiselle tielle. “Isä vei vaikka mihin. Hän opetteli esimerkiksi viisikymppisenä itse lumilautailemaan, jotta pystyi opettamaan omat teininsä samaan. Äitini oli aivan huippukuntoinen. Hiihti finlandiat ja souti sulkavat. Itselläni on siinäkin tavoitetta, että joskus pystyisin samaan!” Taru nauraa.

Vanhempien esimerkki on synnyttänyt halun jakaa samaa intoa eteenpäin omille lapsille. ”Jaksan viedä lapsia harrastuksesta toiseen ihan siksi, että istuttaisi sen liikunnan siemenen heihin jo nuorena, ja että se säilyisi aikuisuuteen saakka.” Taustalla on ajatus siitä, että lapset pysyisivät terveinä, eivätkä joutuisi kärsimään paino-ongelmista elämässään, koska niistä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Motivaatio hyvistä tuloksista

Se tosiasia, että liikunta on puhtaasti hyväksi, näyttäytyy konkreettisena Laxin perheen elämässä. Tarun nuorimmalla lapsella Luukaksella on todettu kielellinen erityisvaikeus eli dysfasia. Hyvin usein dysfasialapsilla on hankaluuksia oman kehon ja motoriikan hahmottamisessa, eikä heidän motorinen kehityksensä ole välttämättä muiden ikäistensä tasolla. ”Mutta tuo ei näy Luukaksessa yhtään, koska hän on liikkunut aina. Se on mahdollistanut normaalin kehityksen. Luukas ajoi jo 3,5-vuotiaana ilman apupyöriä, vaikka hänen ei periaatteessa pitäisi pystyä siihen. Kyllä sekin motivoi, kun näkee, mitä konkreettista hyötyä liikunnasta on ollut”, Taru kertoo. Ja juuri siksi hänestä on tärkeää panostaa erilaisten lajien lisäksi myös perusliikuntataitoihin, hiihtoon, pyöräilyyn ja etenkin uimataitoon.Kolmen lapsen jälkeen oma paluu liikuntaan lähti liikkeelle halusta päästä eroon raskauskiloista. Kuntosali, jonne hän päätyi kaverin motivoimana, ei oikein tuottanut tulosta. Sen jälkeen oli jumppatuntikokeilujen vuoro, mutta varsinaiset tulokset löytyivät vasta BodyCombatin muodossa. ”Viisi kiloa lähti nopeasti, ja sitten jäin ihan koukkuun. Se on mahtava laji, ihan mun juttu!” Taru naurahtaa. Tämän jälkeen mukaan kuvioihin on tullut hiihto ja juoksu. ”Kuuntelin kerran ennen combatin alkua, kun ihmiset puhuivat, että olivat menossa puolimaratonille. Silloin mietin, että jos nuo niin miksen minäkin. Sitten aloin treenata, kävin juoksukurssin ja lopulta juoksin puolimaratonin, vaikken ennen ollut jaksanut muutamaa minuuttia pidempään.” Motivaatio syntyy siitä, kun näkee oman kehityksensä, ja kun näkee lasten kehityksen. Silloin jaksaa nähdä vaivaa molempien eteen.

Järjestä aikaa liikunnalle

Kolmen lapsen harrastusten ja oman liikunnan yhteensovittaminen ei ole aina aivan mutkatonta. Kaikki Laxin lapset ovat uimakoulussa, kukin omalla tasollaan. Tytöt Enni ja Pihla harrastavat myös joukkuevoimistelua ja uimahyppyä, Luukas puolestaan käy myös naperofutiksessa ja temppukoulussa. ”Nuorempi tyttö sai luvan uimahyppyyn, kun uskalsi tulla kolmesta metristä alas jalat edellä”, Taru hymähtää, ”mutta vaikka harrastuksia on paljon, aina löytyy myös itselle aikaa liikkua. Sovittelen omat liikunnat niin, että kun tuon toisen tytön uimahyppytreeneihin, menen itse sen aikana jumpalle. Tai kun lapset ovat harjoituksissa, minä juoksen tai hiihdän sillä välillä. Ei voi sanoa, että se olisi aina miellyttävin aika tai paras jumppa, mihin ehtii, mutta hyvä treeni on kuitenkin aina hyvä treeni ja palkitsee jälkeenpäin. Eli aikaa löytyy, jos haluaa. Aina sitä ei voi valita, mutta ei se haittaa, kunhan ehtii liikkua.”Taru haluaisi myös innostaa omalla esimerkillään muitakin ihmisiä liikkeelle omien lastensa lisäksi. ”Jos minä pystyn ja ehdin, miksei muutkin?”

www.urheiluhallit.fi/lastenliikunta