Swipe to switch between stories

Lue lisää

Kevät on uimarin parasta aikaa

Tänä huhtikuisen päivän iltana tätä kirjoittaessani sää on ankea. Vettä (ja räntää!) on satanut aamusta asti lähes tauotta, aurinko on pysytellyt pilvien takana eivätkä kevätkengät tai -takki riittäneetkään suojaamaan äkilliseltä koleudelta. Tästä huolimatta pysyn mielipiteessäni: kevät on parasta aikaa aktiiviuimarille. Kauniit, aurinkoiset kevätpäivät aktivoivat ihmisiä. Lenkkipolut täyttyvät juoksijoista, futiskentillä näkee urheiluseurojen lisäksi kaveriporukoita potkimassa palloa keskenään, pyöräteille muodostuu ruuhkaa. Mutta kuinka käy uimahallien? Aivan oikein: väki vähenee, mutta uintiin rakastuneen mielestä pido…

Lue lisää

Pientä edistystä

Ihka ensimmäisessä blogikirjoituksessani kerroin, että yksi tämän vuoden tavoitteistani on ollut – ja tulee yhä olemaan – perhosuinnin parempi oppiminen. Vielä viime vuoden joulukuussa nimittäin tuntui, että perhosuintini oli kaikkea muuta kuin kevyttä ja sulavaa menoa. Uinnin rytmi oli hakusessa, potkujen määrä ei varmasti ollut lähelläkään oikeata ja kädet sohivat ilmassa miten sattuu. Lajina perhonen tuntui fyysisesti käsittämättömän rankalta: vaikka muuten jaksoin uida pitkiäkin matkoja putkeen, vei perhonen mehut jo yhden altaanmitallisen jälkeen. Onneksi viime kevään uintikerhomme ohjaaja pysyi tiukkana ja pis…

Lue lisää

Vähemmän on enemmän

Aiemmassa blogipostauksessani kerroin ensimmäisestä omaohjaustunnistani ja niistä haasteista, joita sekä omaohjaajani että uintikerhoni ohjaaja ovat uimisessani ja etenkin vapaauintitekniikassani havainneet. Tapasin omaohjaajani Kirsin hiljattain toista kertaa. Ensimmäisen kerran jälkeen olo oli ollut kieltämättä jopa hieman lannistunut ja epävarma: tuntui, että en ohjeista huolimatta aivan hahmottanut omia virheitäni. Toinen tapaaminen sujuikin jos sitten paljon paremmin! Jatkoimme aluksi toistamalla ekalta kerralta tuttuja harjoituksia, joissa korostuivat mm. liuku, vartalonkierto sekä uintirytmi. Näiden kautta pääsim…

Lue lisää

Pelottava Märsky?

Helsingin lukuisista uimahalleista olen viime aikoina vieraillut eniten Mäkelänrinteen hallissa. Työpaikkani on melko lähellä, ja kotoakin pääsen kätevästi paikalle yhdellä kulkuvälineellä, joten uimiset on ollut helppo yhdistää arjen rytmiin. Voisi oikeastaan sanoa, että meistä on tullut suuren ja mahtavan Märskyn kanssa aika hyviäkin kavereita, sillä joskus tapaamme jopa kolmesti viikossa. Talvista kuvaa… Aina näin ei kuitenkaan ole ollut: ennen ensimmäistä virallista uintikurssiani en nimittäin koskaan ollut käynyt Märskyn urheilukeskuksessa yläkerran kahvilaa lukuunottamatta. Vaikka uin aktiivisesti ennen kurs…